March 15, 2012

So March

Lopputalvi on minulle ehdottomasti vaikeinta pukeutumisaikaa. Sellainen pukeutumisen riemu palailee vasta siinä vaiheessa, kun tiet ovat siinä kunnossa, että voi kaivaa kaikki kenkäihanuudet esille. Viime aikoina olen luistellut liukkailla ja loskaisilla teillä lähinnä maihareissa (joista tykkään kyllä kovasti, mutta nyt alkaa jo tympiä) ja viettänyt päiväkausia samoissa vaatteissa - pukeutunut aina vähän sinne päin, uhraten asuni pohtimiseen aikaa maksimissaan minuutin. Farkut ja huppari yhdistelmääkin olen käyttänyt niin paljon, että en ole meinannut tunnistaa itseäni, jos olen peilin eteen osunut. Mieleni on vallannut opiskelu, ihmissuhteet ja terveys ja vaatteisiin olen kiinnittänyt vähemmän huomiota, kuin aikoihin.

Tässä eräänä päivänä oli jo sen verran yritystä, että asussani oli muitakin elementtejä, kuin ehdottoman funktionaalisia. Vyö! Täysin turha asuste, pelkästään koristamassa ja parantamassa mieltä. Noinkin pieni juttu sai minut tuntemaan, että päälläni on asu, eikä pelkästään vaatteet. Kyllä se tästä, pohjimmiltani kun oikeasti tykkään pukeutumisesta.

Jos sisäinen hyvä olo heijastuu ulos päin, niin kai sitä voi olettaa, että ulkoisesta panostuksestakin olisi henkistä hyötyä.

My motivation to dress up is always very low this time of a year. I'm just waiting snow to melt so I could wear some nice shoes. Now roads are really slippery and really wet. And well, I've been thinging mostly studies, relatioships and health things - not so much style or my appearance. My urge to express myself with style is a bit lost, and I've been wearing just some easy clothes like jeans, simple skirts and hoodies. One day I tried a little bit. Just wearing a belt made me feel that I'm not wearing just some clothes, I'm wearing an outfit.

No comments:

Post a Comment