Ink

Olen aika nuoresta pitäen tietänyt, että haluan tatuointeja. Noin kaksitoista vuotiaana näin eräällä naisella upean värikkään linnun tatuoituna rintaan ja olin haltioitunut. Otin ensimmäisen kuvani 16-vuotiaana. Vanhemman piti olla mukana ja allekirjoittaa suostumus. Ehtona oli, että kuvan pitää olla pieni. Otin pienen vihreän miehen vasempaan käsivarteen, ja monet ihmettelivät onko se aito, näytti kuulemma purkkatarralle. Myöhemmin tuntui, että paikka oli vähän hassu niin pienelle kuvalle, joten olen jatkanut kättä muilla kuvilla. Kädestä on rakentunut elämänpuu, jossa yläosassa on latva punaisine lehtineen (tai saa ne veripisaroiksikin tulkita jos välttämättä haluaa) ja alhaalla käden ympärille kietoutuvat juuret. Vielä en ole ihan varma onko käsi valmis, ojentaja puoli on alkanut tuntua kovin paljaalta.

Vasemman käden puuprojektin lisäksi minulta löytyy kolme muuta kuvaa. Oikeassa olkapäässä lisko, oikeassa käsivarressa Dalin maalauksen pohjalta tehty minotaurus ja oikeassa reidessä käärme ja kasvi.

Minotaurus on tuorein kuvani, otin sen viime syksynä.  Innostuin kovasti taideteemasta ja haluan muitakin kuvia, joissa lähtökohtana on maalaus. Ja haluan vaikka mitä muutakin, mulla on niin kovin keskeneräinen olo! Melko täydet sleevet olisi ainakin suunnitelmissa, kunhan saan ideat valmiiksi ja aikaa varattua. Reisi kaipaisi myös jatkoa, mutta sillä ei ole niin kiire.

Tatuoinnit herättävät usein keskustelua ja olen saanut kuvistani kommentteja tuntemattomiltakin lukemattomia kertoja. Tatuoinnit ovat nykyään tosi yleisia, mutta silti melko harvoilla  (naisilla) on useita suuria ja näkyviä kuvia. Mua ei ole koskaan hirveämmin kiinnostanut mitä mieltä muut tatuoinneistani  ovat.  Ihastelusta tulee yleensä ihan hyvälle mielelle,  sen sijaan negatiisilla kommenteilla en ole vaivannut päätäni. Jotkut ovat sitä mieltä että kaikki tatuoinnit ovat rumia, jotkut sitä mieltä että värilliset on tyylittömiä. Kerran eräs mies jakoi kanssani faktan,  että naisille ei sovi tatuoidut käsivarret tai isot kuvat, sopiva tatuointi naiselle olisi esimerkiksi pieni ruusu nilkkaan. Kaikki ei voi tykätä kaikesta ja minulla on onneksi oikeus päättää mitä iholleni teen.

Eräs toistuva huomautus tatuoinneista on se, että aattele miten rumalta ne näyttää sitten kun olet vanha ja ruttuinen. Voin kertoa, että ei kiinnosta pätkääkään. Ei se kurttuinen ja roikkuva iho nyt ole kuvattomakaan kovin kaunis. Usein ihmetellään myös sitä, että eikö noihin kyllästy. Olen kasvanut kuviini kiinni ja ne ovat osa minua, yleensä en edes huomaa niitä tai ajattele niiden olemassa oloa. Satunnaisesti tulen iloiseksi ajatuksesta, että ihollani on pysyviä koristeita.