Välillä iskee sellainen tunne, että olen haaskannut suurimman osan elämästäni tekemättä juuri mitään. Ei sillä, että aina pitäisi tehdä jotain - tekemättömyys on varsin hyvä juttu sillon kun siitä osaa nauttia, mutta tunne, että nyt pitäisi tehdä jotain, mutta ei vaan saa aikaiseksi on ehkä ärsyttävin maailmassa. Jopa sellaisten asioiden, joiden tietää lisäävän hyvää mieltä ja joiden tekemisestä oikeasti nauttii, aloittaminen tuntuu joskus mahdottoman vaikealta. Olen miettinyt pääni puhki, että miksi? Onko ihmisessä jäljellä jokin kivikautinen defenssimekanismi, joka vastustaa kaikkea fyysistä ja psyykkistä työtä, vastustaa muutosta?
Minä en pysty nauttimaan elämästäni, jos en luo jotain ja koe saavani aikaiseksi asioita. Tänä vuonna pyrin olemaan kiltimpi ihminen - myös muille, mutta etenkin itselleni. Niin, että teen asioita, jotka pitkällä tähtäimellä tekevät minut onnelliseksi vaikka hetkellisesti tuntuvatkin haastavilta.
Joskus uudenvuoden lupaukset ovat syvällisempiä kuin toiset. Eräänä vuonna lupasin itselleni opetella pesemään meikit pois ennen nukkumaan menoa. Senkin kanssa on vielä tekemistä, etenkin jos on mennyt illalla myöhään.
Mulle iskee välillä hillitön ahdistus, kun tajuan viettäneeni suurimman osan aktiivisista elinvuosistani sohvalla. Mulla on yksi kaveri, jolla on koko ajan joku projekti menossa. Oon sille superkateellinen, koska ajattelen, että itse en jaksaisi. Se lienee kuvitelmaa, koska en vain saa aloitettua. Nyt mä jotenkin ajattelen, että sitten, kun kissoista aika jättää, teen joka ilta jotain...as if.
ReplyDeleteThis comment has been removed by a blog administrator.
ReplyDeleteTosi hienoja roiskeita! Upeita!
ReplyDeleteKiitos, äiti :)
ReplyDeleteAnneVee: Se aloittaminen, juuri se! Läksyjen ja muiden kanssa käyttää enemmän aikaa sen murehtimiseen, että ne pitäisi tehdä, kun siihen että ne itse asiassa tekee.. Ja kuntoilun kanssa ei oo mitään ongelmaa, kunhan sinne salille saa lähdettyä. Vaikka tietää, että tulee parempi olo, kun menee. Sellaset superaktiivet ihmiset on toisaalta hyviä motivaattoreita, muita toisaalta just aiheuttaa itselle riittämättömyyden tunteita kun ei usko pystyvänsä samaan.