Kaulakoru on isoiäidin vanha, uusi kynsilakka hm:n. Tulee kuulemma koppakuoriaiset mieleen, ihan hieno mielleyhtymä minusta. Sellaiset siniset ja vihreät kiiltävät kuoriaiset on aika upean näköisiä. Vihreä on siitä jännä väri, että oikeastaan tykkään siitä vaan kiiltävissä materiaaleissa. Joku vihreä trikoo on mulle ihan kammotus, kun taas vihreä satiini ja kiiltonahka voivat näyttää mielestäni tosi kauniilta.
Ajatus koppakuoriaiskynsistä on aika kiehtova :D Tiesitkö että niitä sinivihreitä kuoriaisten peitinkilpiä on käytetty mm. vaatteiden kirjonnassa ja koruissa joskus 1800-luvun lopulla?
ReplyDeleteMä oon aina jotenkin inhonnut vihreää ja oon vasta viimevuosina alakanut lämpenemään sille. Mutta vain tietyille vihreän sävyille. Metallinhohtoinen vihreä lakeeri ois aika hieno esim korkeakorkoisissa brogue-kengissä :D Ja murrettu vihreä loimusametti (ei trikoosametti vaan oikea joustamaton sametti) yksiolkaimisena iltapukuna kevyesti laskostettuna ois upea...
Onpas jännä kynsilakka! Huvittaa ihan miten kuulostaakin ihan sinulta tuo kuvaus vihreästä ja miten inhoat sitä joissain materiaaleissa ja joissain tykkäät :)
ReplyDeleteRhia: En tiennyt, aika kiinnostavaa!
ReplyDeleteSamat fiilikset mullakin noista vihreistä sävyistä. Oisko se niin, että juhlavissa materiaaleissa vihreä on elegantti ja arkisissa siitä tulee vähän sellaset ekoilu fiilikset?
merryrosberry: hih, ymmärrät mun omituisuudet :)
Oli kuules hauska tavata eilen!
ReplyDeleteJa onkin muuten tosi makee tuollanen myrkynvihree, vai pullonvihreekö tuo on? Vaikka mä kyllä tykkään vihreistä muutenkin. Paitsi ehkä mintunvihreestä...
PS: Rhia on kyllä ihana kun siltä saa aina noita oppitunteja :D
Prefecta: kiitos samoin! kiva nähdä vastaako omat mielikuvat henkilöistä todellisuutta ja sinä olit kyllä aika lailla sellainen minkä käsityksen blogisi pohjalta olin saanut :)
ReplyDeleteTää vois vaikka koppakuoriaisen vihreä tästä lähtien :D