Dali dali dali! (aka superhymypäiväni kuvasarjana)

Tänä aamuna minua jännitti ihan hirveästi. Olo oli kuin ensitreffeille mennessä. Vihdoinkin jotain mitä on odottanut, mutta niin ihanan kamalaa että toisaalta ajattelee, että ei haluaisi lähteä ollenkaan. Kävin värittelemässä nahkaani kolmen vuoden tauon jälkeen ja suunnitelma on hienompi (ja isompi) kuin mikään aiempi.  

Nyt käteen ilmaantui jo oksa, valuva kello ja avain. Step 1 onnistui mahtavasti ja jatkoa seuraa kahden kuukauden päästä. Ja jos joku ei ole tietoinen, niin tatuointien teko ei ole niin kuin elokuvissa, ja iho täydellisenä astuttaisiin liikkeestä ulos. Tuore tatuointi on verinen, iho punoittava ja värit näkyvät väärin. Eli havainnollisempaa materiaalia tulossa sitten kun kuvat ovat parantuneet tai viimeistään sitten, kun koko käsi on valmis.

After three years of not taking any tattoos I finally started a new project. First step got done today and the artist will continue this work in november. My Dali inspired sleeve got today a soft watch, eye and key.  Now it's quite swollen and red, but it will look great.

Kotimatkalla näin  performanssitaiteilijoita asetelmissa (vai onko tollasella patsastelu taiteilulla joku oma nimi?). Sattui jotenkin tosi sopivaan väliin ja mun surrealistiseen fiilikseen. Ihan kuin olisi astunut joillekkin vinksahtaneille markkinoille. Tapahtuma liittyi Design capital hankkeeseen. Vaikka en jaksanutkaan paneutua kovin syvällisesti kunkin ihmisasetelman merkityksiin, minusta on hienoa, että taide tuodaan ihmisten silmille, eikä sitä pelkästään piilotella gallerioissa.

On my way home I saw these artists. The happening was part of World Design Capital programme and seeing them fit quite well to my surrealistic mood.

Firs two pics are cropped from paintings 'Surrealist poster', 1934 and 'Persistence Of Memory', 1931. http://www.virtualdali.com/