Ajatus

Katselen vaatteita ja kuvia vaatteista monin eri tavoin. Ensimmäinen, se ilmeisin, on ajatella sopisivatko vaatteet omaan tyylini, miltä ne näyttäisivät päälläni, miten niitä voisi yhdistellä ja missä niitä voisi käyttää. Tämä ei kuitenkaan ole ainoa näkökulma, joka minulla on muotiin. Hyvin usein huomaan ihastelevani luomuksia, jotka ovat hyvin kaukana omasta tyylistäni. Käsitykseni mukaan muoti on taiteenlaji ja vaatteista voi nauttia myös esteettisesti, vailla sitä käytännön näkökulmaa. 

Muotikuvien ja catwalkkien stailaukset ovat useimmiten ihan tarkoituksella liioiteltuja ja täytyy sanoa, että aina kun kuulen ihmisten hämmästelevän, että "missä tuollaistakin nyt muka käyttäisi" olen puoliksi ärsyyntynyt ja puoliksi huvittunut. Mistä ihmeestä se käsitys oikein kumpuaa, että kaikkien esitettyjen asujen pitäisi sellaisenaan olla käyttöön sopivia? Minusta palanen fantasiaa on arjen keskellä ihan paikallaan. Esteettinen makuni on paljon laajempi, kuin oma pukeutumistyylini ja sen vuoksi poimin satunnaisesti tänne blogiinkin kuvia asuista, jotka eivät välttämättä näytä yhtään minulta.

Rakastan muotia, mutta en ole erityisen kiinnostunut siitä mikä on muodikasta. Toisin kun voisi luulla, en ole kovin ahkera muotinäytöskuvien selaaja. Tykkään kyllä katsella kuvia, mutta en jaksa pitää asian kanssa kiirettä. Esimerkiksi Diorin viime syksyn Couturen-malliston kuvat tulin vasta nyt katsoneeksi, vaikka seuraavakin mallisto on jo julkaistu.  Olen sitä mieltä, että onnistuneet vaatteet tunnistaa oikeastaan vasta sitten kun ne eivät ole enää pinnalla. Jos vaate on edelleen mielenkiintoinen trendien kiidettyä eteenpäin, siinä on jotain oikeasti hienoa.

kuvat: style.com ja jc-de-castelbajac.com