Kävelyllä suvilahteen

trikoomekko/h&m, sukat/ leikattu sukkahousuista, kengät/ vagabond, sulkakoru/ seppälä, vyö ja laukku/2nd hand

Kuvassa lauantain tuska-asua. Festarit olivat kokonaisuudessaan aika erilaiset, kuin aiempina vuosina. Yksi suurimmista muutoksista oli paikan vaihdos ja kielto tuoda juomia alueelle. Kielto oli järjestäjistä riippumaton, laki kieltää nykyään omat juomat maksullisessa yleisötapahtumassa, jossa tarjoilua on. Minua kielto sinällään ei haitannut, mutta tietääkseni jotkut, jotka ovat käyneet tuskassa yleensä vaan hengaamassa, vaikka bänditarjonta ei olisi kiinnostanut, jättivät karkelot välistä. Uusi alue oli ihan hyvä, sijainti jees ja tilaa oli tarpeeksi, mutta entistä nurmikkoaluetta oli vähän ikävä. 

Muita muutoksia huomasin bänditarjonnassa, joka oli selvästi laajempi etenkin pienten bändien kohdalla. Lavoja oli neljä, joista useammalla oli kerralla actionia, joten kolmessa päivässä kerkesi esiintyjiä olla tosi paljon. Estradeilta kuului niin thrashiä, grindgorea kuin folkkimetalliakin. Yleisö oli mielestäni aika miesvoittoista, ja paikalla vähemmän huomiotaherättävästi pukeutuneita, kuin aiemmin. Ko. festareilla aiemmin vierrailleet tietävät, että yleisön päältä saattoi löytyä minkälaisia tahansa kokonaisuuksia, pelkista stringeistä kokovartalo latexiin, mutta nyt näitä tyylejä ei näkynyt. Monella onkin ehkä tuskasta sellainen mielikuva, että yleisö on pelkkää nahkaa ja niittiä, vaikka suurin osa vierailijoista on itseasiassa rennoissa kesävaatteissa. Itse olen aina luottanut suht käytänöllisiin oman näköisiini asuihin, sellaisin, joissa menisi vaikkapa picnikille kavereiden kanssa.

ps. vierailkaahan välillä myös lookbookissa! Sieltä löytyy mun asuja ja vaikka mitä muuta kivaa, mm. suomalaisten suunnittelijoiden mallistokuvia. Tykkäämilleen kuville voi klikkailla sydämmiä <3

One from the heaven and one from the hell

Movie Mondayn viikon haasteena on kertoa leffasta, joka herättää erityisiä muistoja, sellaisesta, jonka on nähnyt jossain tietyssä elämän käännekohdassa tai mielentilassa ja joka tuo aina mieleen kyseisen hetken tai tunteen.

Mulla ei valitettavasti tule mieleen mitään syvällistä. Harvasta elokuvasta edes muistan, milloin tai missä sen olen ensimmäisen kerran nähnyt. Yksi tuli kuitenkin selkeästi mieleen - Sin noticias de Dios, (Paholainen loi naisen). Leffaa katsoin poikaystäväni kanssa, ehkä joskus vuonna 2003-2004 hänen vanhempiensa luona. Oli aamu/iltapäivä ja edellisenä yönä oli mennyt myöhään kaupungilla. Minulla oli hieman heikko olo ja ihan tappavan kova nälkä. Edessä vuokrattu elokuva ja pizzeriasta viimeisillä voimilla haettu sipuli-ananas-oliivi-pizza. Elokuva oli loistava ja pizza oli loistava, enkä voi ajatella kyseistä leffaa fiilistelemäättä sipulipizzaa, enkä ajatella sipulipizzaa, ilman että mieleeni tulee, että hitsi että se leffa oli hyvä! Jos tykkäätte taivas-helvetti skenaarioista ja Penélope Cruzista, niin voin vannoa (vaikka en juonta kunnolla muistakaan), että rakastatte tätä.

(kuvat)

Runwaytä pitkästä aikaa

kuvat: elle.com

Ei, en missään nimessä toivo kylmempiä ilmoja, että voisi pukeutua enemmän. Aion olla iloinen lämmöstä niin kauan kun sitä riittää (huolimatta siitä, että fyysinen työ kolmekymmentäasteisessa hallissa ei ole kauhean kivaa). Silti huomaan olevani jo pikkuisen utelias syysvaatteiden suhteen, pohtinut tarvitsenko jotain uutta ja kurkkinut katalogeja ja näytöskuvia. 

Yllätin itseni ja ihastuin Chanelin (merkin, jonka koen olevan omaan makuuni liian konservatiivinen) syysmallistoon. Kyse ei ole niinkään yksittäisistä vaatteista, vaan stailauksista, joissa on juuri sopivasti sekä feminiinisyyttä, että maskuliinisuutta. Kokonaisuuksissa on matalien korkojen, rentojen kampausten ja lököttävien housujen ansiosta ihanaa rentoutta. Synkässä värimaailmassa ja materiaalien yhdistelyssä on myös särmää, joka minuun puree. Tykkäättekö?

Koruja kaulaan

Puu/metalli koru itse tehty, sulkakoru seppälän alehyllystä

It was hot!

Perjantai - onnellisuus vapaapäivästä,  palanut nenä ja otsa, Arch Enemy, Electric Wizzard, Morbid Angel ja paluu hotellille pitafalefel kainalossa ennen yhtätoista.

Pukeuduin fiiliksen mukaan ja samalla mahdollisimman mukavasti, joka kuumana seisoskelua sisältävänä hellepäivänä pölyisellä alueella tarkoitti olkaimetonta puuvillamekkoa ja platformavokkaita. Kenkävalinta toimi sukkien kanssa niin loistavasti jalkoja runtelematta, että käytin niitä koko viikonlopun, vaikka täysin korottomatkin kengät oli pakattuna mukaan.

mekko/kustomoitu, lasit/ pieces, kengät/ vagabond, harmaa nahkalaukku/ 2nd hand 

Hei

pliseerattu hame/ äidin vanha, liivi/ kustomoitu, paita/ h&m, lasit/pieces

Mikäli tavallinen maanantaikin tuntuu aina hieman rankalta, voitte uskoa, että maanantai kolmen päivän festareilla juoksemisen jälkeen tuntui hieman hankalalta jaksaa. Selvisin kuitenkin, huomenna jalat ei enää toivon mukaan tunnu spagetilta. Olen tällä hetkellä myös aika järkyttynyt maailman tapahtumista, ei tuollaista massaverilöyly tapausta voi millään järjellä käsittää. Tuskassa norjalaisbändit soittivat surunauhat käsissään. Kuvia viikonlopulta on kamerassa  noin miljoona, mutta niiden läpikäymistä odotellasessa unohtunut asu muutaman viikon takaa. Taisi olla sunnuntai.

Havainnollinen kuvasarja siitä, miten aikaa käytetään hyödyksi matkustaessa

kengät on toiset uudet vagabondit, äärettömän mukavat! 

sormus (saatu) lushae jewelryltä

sukkahousut lindexin aleista, pysyivät ehjänä tasan tuon käyttökerran, mutta tulen ne silti kiskomaan vielä jalkoihini

Huomenna matkustetaankin sitten junalla helsinkiin tsekkailemaan, onko suvilahden uusi tuska-alue mistään kotoisin.

Sotakäsilaukku

 "Se, että Italian armeijalla on käsilaukkuja, kertonee jotain. Toisin kuin oikea armeijatavara, joka on suunniteltu kestämään rankkaa kenttäkäyttöä, on tämä tosi neitimäinen pussukka varovaiseen hienosteluun. Sekä päälokeron, että ulkotaskun saa lukittua mukana tulevilla avaimilla. Avain sisään, käännä ja paina alas niin lukko aukeaa! Lukot saattavat olla aika kökköjä, varsinkin aluksi, koska Italia. Avaimia voi myös olla mukana vain yksi kappale, jolloin pienempään taskuun ei pääse käsiksi ilman väkivaltaa.

Italia, tuo Saló-elokuvasta tuttu diktatuurivaltio, puskee maailmalle vaikka mitä epämääräistä ylijäämärojua. Ensin meillä oli ne tosi huonot Italialaiset rinkat, ja nyt tämä, ihan oikeasti virallinen sotakäsilaukku.

Avatusta laukusta pilkistää kahteen jaettu iso päälokero ja pienempi, kukkarotyylinen osio. Ulkopuolelta löytyy myös pieni tasku.

Materiaalit harmaata nahkaa/keinonahkaa, peltiä, valumetallia ja vaikka mitä. Värejä tasan yksi, tylsän harmaa."

(kuvia ei saanut sivulta lainattua, kurkkikaa sieltä, kuvailen sit omaani tänne)

Voiko tällaista tuoteselostusta muka vastustaa? Laukkuhan lähti tilaukseen, tietysti :D Toivotaan että mukana tulee kaksi avainta! Minulle, se että tavara on käytetty ei ole negatiivinen asia, vaan päin vastoin. Asusteen historian pohtiminen on kiehtovaa. Ja onhan laukku todella kaunis, tykkään harmaasta nahasta, selkeästä muodosta ja funktionaalisista yksityiskohdista.

Staminaa

Hei, olen elossa. Juuri ja juuri. Eka työviikko otti aika koville ja pariin iltaan piti mahduttaa sosiaalistakin elämää. Olen ihan superkateellinen sellaisille ihmisille, jotka pärjää jollain kuuden tunnin yöunilla. Mulle se normi kahdeksankin tuntuu liian vähältä.

Keskiviikkoiltana vaihdoin likaiset farkut kesäiseen mekkoon, laitoin uudet kengät jalkaan ja lähdin kuuntelemaan livemusiikkia. Asukuvalle kaavailin taustaksi rauhallista puistonpenkkiä, mutta se oli pikkulauantain viettäjien valtaama, joten next best thing oli rakennustyömaa, joka on omalla tavallaan esteettinen, vaikkakin aika levottoman näköinen.

liivi/ kustomoitu, mekko/ only, laukku ja kaulakorut/ 2nd hand, kiilakorot/ vagabond

Illan parhaat keikka ototkset! Lavalla Stam1na, joka on yksi niistä bändeistä, jotka toimivat livenä sata kertaa paremmin kuin levyllä, meno on aina ihan päättömän hurjaa.

Rakkaudesta päiviin, jolloin vesi on niin lämmintä, ettei kastautuminen tunnu pahalta

Viikonloppu oli kesää tyypillisimmillään. Ulkona istuskelua, lokkien väistelyä ja ukkoskuuroa, joka yllätti juuri kun oltiin päästy rannalle. Viikonloppu oli myös päätös joutilaalle kesälomailulleni, joka katkesi kuin seinään, kun mahdollisuus määräaikaiseen kokopäivä työhön muotilogistiikan parissa tuli eteen. Työ on aika rankkaa, ja rajoittaa pukeutumisen lähinnä matalat kengät, pitkät housut ja t-paita linjalle, mutta tienaampahan rahaa. Työpaikka on sopivan pyöräilymatkan päässä ja ilmapiiri vaikutti ainakin ekan päivän perusteella oikein kivalta. Rentoa hengailua on onneksi luvassa vielä viikonloppuille. Minulla on suunnitelmissa vielä mm. kolmet festarit tälle vuodelle!

Tänään iltaani piristi vagabondin paketti, jonka tilasin viime viikolla. Kävin katselemassa aleja monena päivänä ja pohdin valintaani pitkään, mutta en millään kyennyt valitsemaan vaan yhtä paria, joten pienestä omantunnon huutelusta huolimatta tilasin sitten kahdet. Hinnat oli molemmilla pudonneet puoleen. Valkoiset täydentävät kivasti heikkoa avonaisten kenkien tilannettani ja mustat sopivat käytettäväksi vielä pitkälle syksyyn. Olen tyytyväinen ja tulen käyttämään näitä varmasti paljon! Kahdeksan ja puolen sentin kiilat (miinus plato, joka vähentää koron tunnun n. viiteen senttiin) tuntuvat ihanteellisilta kävelykengiltä monien ylikymmenen sentin korkojeni rinnalla.

Väriräjähdys

Toppi ja shortsit ovat remade osastoa. Niiden materiaalina oli samanlainen alushame valkoisena, kuin tuossa aiemmassa maalauspostauksessa on nudena. Kustomoin hamosesta topin ja ompelin ylijäämä materiaalista shortsit. Toppi voisi sopia ihan julkiseenkin käyttöön, mutta shortsit ovat selvää kotihengailu kategoriaa, niistä näkyy läpikin.

Sitten hieman häiriintyneen näköinen toppi, jonka muokkasin miesten (käytetystä :D , varastin kaverin kirppiskasasta..) t-paidasta. Tykkään kyllä tavallaan tästä värityksestä, mutta en yhtään tiedä minkä kanssa tätä osaisin käyttää, niin että maalaus ei olisi niin silmiinpistävä. Maalauksista on niin hirveän kiva tehdä värikkäitä, vaikka varmimmin omaan tyyliin passaisi sellaiset greyscale teokset. Kun tekemisen into iskee, harkintakyky katoaa ja lopputulosta pystyy katsomaan kriittisesti vasta myöhemmin. Saa nähdä, mikä tämän kohtalo on. Todennäköisesti toppi makoilee kaapissani muutaman vuoden, kunnes innostun siitä.

Vaatemaalausaiheisia päivityksiä  myös portfolion puolella.

Endless search of beautiful things

Vanhoja asioita ja maisemia, kunhan kuvasin. Sininen pitsikoristeinen toppi löytyi hm:n alesta. Se on kivan herkkä olematta kuitenkaan liian romanttinen.