Tämä asu tuli uniini. Se teki minuun ilmeisesti vaikutuksen, mutta ei mitenkään positiivisella tavalla. Mekon kuosi on tosi hieno, mutta minun on vaikea katsoa kuvaa, koska tuo hattu on niin kamala. Aragnofoobikkona minulle tulee inhottava olo, jos katson mitään hämähäkkiä muistuttavaa tai kuvaa sellaisesta. Etenkin nyt keväällä, kun koko ajan pelkään, että millon niitä pirulaisia alkaa taas ilmaantua. Uneni hämähäkki oli kuitenkin hopaa, tosi iso ja jalat täynnä timantteja. Kun se juoksi lattialla kuului hassu lilinä. Joku kysyi minulta, enkö pelkää sitä ja vastasin, että en tietenkään, sehän on koru. Ehkä alintajuntani kertoo, että minun pitäisi ostaa joku sellainen jättisormus, joita on kaupoissa jo jonkin aikaa näkynyt ?
Asu on Jean Charles de Castelbajacin ensin syksyn mallistosta, jonka inspiraation lähteenä on Man Rayn valokuvat. Tykkään kovasti suunnittelijasta, koska hänen mallistoissaan leikitään muodilla, eikä oteta sitä turhan vakavasti, mutta silti vaatteiden käytettävyys säilyy.
Astetta kivempi asu samalla kuosilla. Huomaa myös hieno pääkoriste!
Hattu joka pelastaa sekä huonolta naama-, että hiuspäivältä. Look on kyllä mielestäni kokonaisuudessaan oikein onnistunut, polvipituiset saappaat + kapea mekkotakki, toimii!
Tykkään tuosta keskimmäisesta mekosta hirveästi!
ReplyDeleteSamoin <3
ReplyDeleteHyrrr, karmee toi ekan kuvan päähine. Mulle tulee myöskin ysärifiilis tosta kuosista :/
ReplyDeletePeps: kyllä, totaalisen kammottava! Hmmm ysäriä en kyllä nää vaikka miten aattelisin, mulla tosin tulee vuosikymmenestä lähinnä mieleen farkut ja flanellipaidat.
ReplyDelete